Niin vain tammikuu on eletty, luminen helmikuu aluillaan ja jotakin on tehtävä!

Ulkoilu ei houkuttele kun kunto on niin huono, läskit viellä lisäpainona. Tämä on sitä mitä ei saisi päästä tulemaan kenellekkään, nilkka vamma esti mummun liikkumisen (varaamiskieltoa puolivuotta). Nahan alla on painoa kahden ihmisen verran, helppo sitä oli jäädä täysin paikoilleen ja tässä sitä ollaan!

Kuntopyörän rahjus tuossa nurkassa muistuttaa liikkumisen kotoisuudesta, tänään ryhdistäydyin, viisi minuuttia jaksoin polkea, sen jälkeen ähkyin ja puhkuin kuin höyryveturi. No nyt se on aloitettu, jatketaan kävellen tai polkien!

Mietintä myssyssä on myös ruuan valinta ja määrä.